Kuluvalla viikolla on tapahtunut kaksi varsin hyväntuulista asiaa: ensinnäkin hallinto-oikeus päätti, että allekirjoittaneen koti voidaan purkaa. Naapurit olivat valittaneet asemakaavamuutoksesta. Itse keskityin lähinnä kolmeen asiaan: kehotin naapureita etsimään liito-oravia, mietin keinoja saada vanhat puuovet mukaani ja — mikä tärkeintä — kuinka monta vitsiä voin vääntää Turun kaupungin halusta heittää minut maakuntarajojen ulkopuolelle dynamiitin voimalla.
Toiseksi, kävin Helsingissä. Supercellin mielestä nämä sivut ovat ”erittäin vaikuttava projekti”. Ottaen huomioon miten vähän positiivista ja vilpitöntä palautetta juristit yleensä jaksavat toisilleen jakaa, olen otettu.
Sähköpostiin oli kolahtanut muutama kiinnostava tapaus, joita en ollut ehtinyt lukemaan:
– Helsingin hovissa käsiteltiin rakennusurakan viivästymistä.
– Korkein oikeus käsitteli velallisen epärehellisyyttä, velan vanhentumista ja sovintosopimuksen sanamuotoa.
Tähän artikkeliin olen valinnut velan vanhentumista koskevan tapauksen.
Tapauksen yhteenveto
Tässä Korkeimman oikeuden tapauksessa on ollut kysymys vanhasta tehdastoiminnasta, jonka aikana maahan on kaivettu jätettä. Monen mutkan kautta jäte löytyi, kaivettiin ulos maasta ja hävitettiin. Tapauksessa riidellään siitä kuka maksaa kiinteistön puhdistamisesta.
P.S! Tarkkaavaisimmat varmasti huomaavat, että ensimmäisellä tapauksella (oikeussalista 01) ja tällä tapauksella on yhteneväisyyksiä. Täysin sattumanvaraista — mutta silti seikka, joka huvittaa minua itseänikin.1
Emoyhtiö
Yhtiö harjoittaa tehdastoimintaa kiinteistöllä.
Tehtaan toiminta on lopetettu 1980-luvulla.
Tytäryhtiö
2001
Emoyhtiö siirtää useita satoja kiinteistöjä apporttina tytäryhtiölle, joista nyt kyseessä oleva kiinteistö on yksi.
Kaupunki
2003
Kaupunki ostaa kiinteistön tytäryhtiöltä. Sekä kaupunki että tytäryhtiö suorittavat mittauksia kiinteistöllä, mutta mitään ei löydy.
Uusi omistaja
2009
Kiinteistö myydään.
Kiinteistöllä aloitetaan rakennustyöt ja vanhan tehtaan jätteitä löytyy maaperästä.
Emoyhtiö
20.6.2012
Kaupunki esitti sille syntyneiden kustannusten johdosta korvausvaatimuksen emoyhtiölle.
(Tytäryhtiö)
27.6.2011
Kaupunki esitti sille syntyneiden kustannusten johdosta korvausvaatimuksen tytäryhtiölle.
Kaupunki
22.6.2009
Uusi omistaja on toimittanut reklamaation kaupungin viralliseen tiedoksianto-osoitteeseen.
Uusi omistaja
17.6.2009
Kiinteistöllä oli pidetään tarkastus. Kaupungin edustaja paikalla.
Vanhentuminen: Emoyhtiön asema
Tässä tapauksessa osapuolet riitelevät päivästä, josta velan vanhentumisen laskeminen alkaa. Emoyhtiö on saanut tietää puhdistuskustannuksista 20.6.2012. Jos kanne vanhenee kolmessa vuodessa:2
Mikäli päivä on 17.6.2009 vahingonkorvaus on vanhentunut.
Mikäli päivä on 22.6.2009 vahingonkorvaus ei ole vanhentunut.
Tarinan opetus
Kumpaan päivämäärään olisit päätynyt, jos saisit päättää?
Vahingonkorvausvaatimusten osalta tämä edellyttää, että vahingonkärsijällä on ollut mahdollisuus saada riittävät tiedot korvausedellytyksistä eli aiheutuneesta vahingosta ja sen aiheuttajasta.3 Tarinan opetus ei niinkään ole siinä mitä Korkein oikeus lopulta päätti, vaan tässä:
KKO 2018:11 muistutus juristeille, ettei kannata jättää viime tinkaan asioita. Viiden päivän erimielisyys vanhentumisajasta ja neljännesmiljoonan kanne hylkyyn. Eikä tytäryhtiölle esitetty vaatimus katkaise vanhentumista emoyhtiöön, vaikka korvausvastuu muutoin saattaisi samastua
— Anssi Kärki (@KarkiAnssi) 15. helmikuuta 2018
