';

Sovintomenettely (Sovittelu)

Sovintomenettely (tai sovittelu) tarkoittaa jäsenneltyä menettelyä, jossa riita-asian osapuolet pyrkivät itse vapaaehtoisesti ratkaisemaan riitansa sovinnollisesti sovittelijan avustuksella.1 Sovittelija johtaa puhetta ja vastaa käytännön järjestelyistä. Sovittelijan tavoitteena on edistää osapuolten yhteistyötä sovinnon aikaansaamiseksi. Sovittelu on tällä hetkellä tehokkaimpia riidanratkaisukeinoja, koska uusi laki2 on joustava ja sillä on varmistettu mahdollisuus vahvistaa sovinto täytäntöönpantavaksi käräjäoikeudessa — mikäli osapuolet niin haluavat.

Sovittelu on tavallaan kuin neuvottelua: lopputuloksesta neuvotellaan ja yhteisesti sovitaan kuinka juridinen riita ratkaistaan. Lopullinen sananvalta on osapuolilla. Neutraali sovittelija ei ratkaise asiaa, mutta hän johtaa puhetta ja edistää osapuolten vuorovaikutusta eri tavoilla. Sovittelu on virallisempaa kuin neuvottelu, koska sitä johtaa henkilö, jolla ei ole muuta intressiä asiassa kuin saada osapuolet sopimaan riita välimiesmenettelyn tai oikeudenkäynnin sijaan. Sovittelu perustuu vapaaehtoisuuteen — osapuolilla, tai toisella heistä, tulee menettelyn puitteissa aina olla oikeus päättää sovittelun milloin tahansa ja siirtyä järeämpiin riidanratkaisukeinoihin.

HUOM! Seuraavassa käsitellään pääasiassa sovintomenettelyä, joka järjestetään tuomioistuimen ulkopuolella ja joka liittyy pääsääntöisesti yritysjuridiikkaan. Sen sijaan tuomioistuinsovittelu käydään lyhyesti läpi lopuksi ja sen tarkoitus on vertaileva.

 

1. Yleistä

Sovittelu on vapaamuotoinen menettely, jonka tavoitteena on mahdollistaa, että riidan osapuolet itse löytävät tarpeitaan vastaavan ratkaisun heidän väliseen konfliktiin.

Sovitttelun keskeisenä tavoitteena on nopeasti saada asianosaiset sopimaan riita. Käytännössä se tapahtuu niin, että sovittelija pyytää osapuolia saman pöydän ympärille keskustelemaan mahdollisista keinoista ratkaista ongelma. Riitelyä ja väittelyä vältetään sovittelijan johtaessa puhetta tasapuolisesti niin, että kaikkien osapuolien intressit tulevat keskustelussa esille.

Onnistunut sovintosopimus syntyy yleensä silloin kun molemmat osapuolet pysyvät jollakin keinolla tulemaan asiassa vastaan — ei ole tarkoitus löytää sitä kuka on ns. juridisesti ”oikeassa”, vaan se miten hommassa päästään eteenpäin ilman, että riidellään vuosia oikeudessa. Onnistunut sovittelu säästää korkeat oikeudenkäymiskulut ja ratkaisun venymisen, mutta tuo neuvottelujen pohjalta kestäviä etuja osapuolille — yleensä merkittävimpänä yhtiöiden yhteistyösuhteen jatkumisen.

Sovittelija ei ole passiivinen, vaikka hän on neutraali. Sovittelijan näkökulmasta ongelmalliset seikat sovittelun onnistumiselle eivät välttämättä koskaan tule edes osapuolien tietoon. Puhtaimmillaan osapuolet voivat keskittyä yhteisen ratkaisun löytämiseen. Jos sovittelija on tai näyttää puolueelliselta toisen osapuolen silmissä, menettely yleensä koetaan epäreiluksi ja sovittelu todennäköisesti epäonnistuu. Sovittelijan puolueettomuus on tärkeää.

Tässä seuraavassa pätkässä kerrotaan sovittelun yleisistä hyödyistä. Ota kuitenkin huomioon, että se on EU:n tuottama ja käsittelee osittain EU-oikeutta. Teoria on kuitenkin sama:

2. Sovintomenettelyn edut

a. Osapuolet päättävät

Osapuolet päättävät kaikesta yksinkertaisesti siitä syystä, ettei osapuolen tarvitse allekirjoittaa sovintosopimusta, jos tämä ei ole siihen tyytyväinen tai uskoo saavansa paremman diilin jollain muulla, realistisella keinolla. Lopputulokseen on mahdollisuus vaikuttaa paljon enemmän kuin välimiesmenettelyssä tai oikeudenkäynnissä, joissa ulkopuolinen ratkaisee asian oman arvionsa pohjalta.

Tässä kohtaa on tärkeä mainita, että sovintomenettelyssä tulee aina olla läsnä henkilö, jolla on tarpeeksi valtuuksia sopia asia. Jos sovinnon synnyttyä joudutaan soittamaan menettelyyn osallistumattomalla henkilölle — jolla ei ole menettelyn aikana syntynyttä käsitystä tilanteesta — tai alistamaan sovinto esim. yhtiön hallituksen hyväksyttäväksi, sovinnon synty vaarantuu ja potentiaalisesti monen ihmisen aikaa on tuhlattu. Sovittelijan tulisi ennen menettelyn aloittamista varmistu siitä, että paikalla on henkilöt, jotka pystyvät asiasta lopullisesti päättämään.

Sovittelija ei lähtökohtaisesti saa esittää ratkaisua ongelmaan. Sovittelija voi esittää ehdotuksen, jos osapuolet sitä pyytävät, mutta ehdotuksen tekeminen voi olla haastavaa erityisesti silloin, kun sovittelija tietää luottamuksellisia asioita osapuolista3 ja ehkä jopa ratkaisun, mutta joutuu esittämään ehdotuksen, niin että luottamukselliset tiedot eivät tule ilmi. Laki kieltää ainoastaan tilanteen, jossa osapuolet ovat etukäteen sitoutuneet sovittelijan antamaan ratkaisuehdotukseen.4 Osapuolilla pitää olla mahdollisuus kieltäytyä ratkaisuehdotuksesta.

 

b. Kustannukset ovat alhaiset

Sovittelukustannukset ovat lähtökohtaisesti alhaisemmat kuin kovempien riidanratkaisumenetelmien (välimiesmenettely, oikeudenkäynti), koska sovittelu on nopeampaa ja siihen ei sisälly kirjoitelmia — vähemmän laskutettavaa lakimiehillä.

Kustannukset koostuvat pääasiassa:

– Sovittelijan palkkio (ja kulut)
– Tilat, ruoka5 ja muu logistiikka (mah. sisältyy sovittelijan palkkioon)
– Sovittelussa käytettyjen lakimiesten palkkiot (yleensä tuntiperuste, lähtökohtaisesti jokainen osapuoli maksaa omansa)
– mahdollinen hallinnointimaksu ja muut kulut, jos käytetään organisaation sääntöjä

Sovittelijan palkkio sovitaan sovittelijan kanssa. Siinä voi olla jotain liikkumavaraa — täysin ennenkuulumatonta ei ole sekään, jos sovittelijan palkkion lisä määräytyy sen mukaan kuinka nopeasti sovinto saadaan aikaan.

Tässä ei tietenkään ole huomioitu sovinnosta syntyviä velvoitteita ja kustannuksia, jotka osapuoli saattaa joutua maksamaan sovinnon nojalla toiselle.

 

c. Nopeasti järjestettävissä

Sovittelijan ei tarvitse välimiehen ja tuomarin tavoin tutustua mittavasti materiaaliin ennen sovittelutilaisuuden alkua. Kyse on lähinnä siitä kuinka paljon aikaa sovittelija tarvitsee tilaisuuden organisointiin.

– Kuinka kauan osapuolet haluavat aikaa valmistautumiseen? Sovitteluun kannattaa valmistautua samalla tavoin kuin neuvotteluun.
– Sovittelijan aikataulu ja ennen kaikkea tilaisuuden logistiset järjestelyt.
– Riidan laajuus: varataanko sovitteluun päivä vai viikko
– Muut erityistilanteet, kuten kovertaminen6

Sovittelulle on myös laadittu sääntöjä. Niistä voi olla hyötyä, jos asianosaiset eivät pääse sopuun siitä kuka valitaan sovittelijaksi. Säännöt lisäävät yleensä sovintomenettelyn kestoa, koska sovittelijan nimistysmenettely käy kiertämässä säännöt laatineessa organisatiossa. Sääntöjen käyttö saattaa myös lisätä kustannuksia, jos organisaatio perii hallinnointimaksua.

TAPAUS 1: Kolmen tähden Michelin ruoka

Tämä esimerkki on kreikkalaisesta sovittelusta ja liittyy kuljetusoikeuteen kauppalaivoilla. Merioikeudessa sovittelu on yleistä, koska omistajaperheet yleensä tuntevat toisensa ja vaihtoehtoisia yhteistyökumppaneita on alalla vähän, jos välit menevät.

Sovittelija sai yhteydenoton asianosaisten edustajilta ja ryhtyi valmistelemaan heti sovittelutilaisuutta. Asialla oli kiire ja toinen osapuoli oli tulossa ulkomailta.

Jossain vaiheessa sovittelijalle myös selvisi, ettei ulkomailta olevan yrityksen omistaja aikonut osallistua. Sovittelija tiedusteli, oliko jollakulla muulla tulossa olevalla henkilöllä tarpeeksi toimivaltaa tehdä lopullinen päätös sovinnosta. Kenelläkään ei ollut, koska omistaja hyväksyisi lopullisen ehdotuksen.

Omistaja ei halunnut tulla, koska hän ei koskaan syönyt ruokaa, jolla oli alle kolme Michelin tähteä. Kreikassa ei ole kolmen Michelin tähden ravintolaa.

Sovittelija sai lopulta ajoissa järjestettyä catering-palvelun hotelliin, jossa sovittelu pidettiin. Tämä oli lopulta suurin ongelma sovinnon tiellä. Sovittelijan palkkion lisäksi asianosaiset maksavat sovittelun kustannukset. Kustannuksia voi pienentää tyytymällä kolmea tähteä halvempaan ruokaan.

 

d. Tasapuolista

Sovittelija ei ota kantaa, eikä ole puolueellinen. Sovittelija edistää asianosaisten tasa-arvoa keskustelukumppaneina. Sovittelu käydään usein pyöreän pöydän ympärillä, jotta osapuolten vastakkainasettelu ei korostu. Molemmille osapuolille annetaan samat mahdollisuudet niin omiin palavereihin, taukoihin kuin mahdollisuuteen puhua sovittelussa.

Sovittelijan rooli ei ole passiivinen, vaikka hän on neutraali. Hän ei anna ratkaisuehdotuksia tai juridisia neuvoja. Mikäli toinen osapuolista on selvästi heikommassa asemassa kuin toinen, sovittelijalla pitää olla ymmärrystä ja pelisilmää nähdä, jos toinen osapuoli käyttää sovittelua hyväkseen mm. saadakseen tietää liikesalaisuuksia. Sovittelijalla pitää muutenkin olla pelisilmää ehdottaa sovittelun päättämistä, jos sovintoon ei päästä.

TAPAUS 2: Kaksi vastaan vai kaksitoista

Tämä tapaus liittyy yrittäjän ja ison yrityksen väliseen toimitussopimukseen. Kyse on ruuan tuotannosta.

Sovittelija oli valmistautumassa sovitteluun ja hän otti yhteyttä molempiin osapuoliin tiedustellakseen kuinka monta henkilöä yritykset lähettävät paikalle. Yrittäjä ilmoitti saapuvansa paikalle  lakimiehensä kanssa. Iso yritys ilmoitti edustajiaan olevan kaksitoista. Ryhmään kuului mm. ulkopuolinen lakimies, in house –lakimies, talouspäällikkö.

Sovittelussa ei tarvitse olla samaa lukumäärää henkilöitä paikalla, mutta 2 ja 12 on sellainen epäsuhde henkilömäärässä, että sovittelija päätti soittaa yrittäjälle ja kertoi tälle, että toiselta oli tulossa 12 henkeä ja että yrittäjä oli tervetullut tuomaan paikalle useammankin henkilön, jos niin halusi.

Yrittäjä ilmoitti paikalle tulevan ainoastaan hän itse ja hänen lakimiehensä.

Sovittelija oli edelleen hieman hämillään tasapainosta ja päätti vielä soittaa isompaan yritykseen ja kertoa heille epätasapainosta ja tarkentaa etukäteen, että vaikka isolta yritykseltä oli tulossa paikalle kaksitoista ihmistä, he saisivat ajallisesti saman verran kuin yrittäjä ja tämän lakimies.

 

3. Tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelu yritysjuridiikassa

Sovittelulaki 3 luku 18 § 1,3 mom.

Tässä laissa tuomioistuimen ulkopuolisella sovittelulla tarkoitetaan sopimuksen, sääntöjen tai muun vastaavan järjestelyn perusteella toimitettua jäsenneltyä menettelyä, jossa riita-asian osapuolet pyrkivät itse vapaaehtoisesti ratkaisemaan riitansa sovinnollisesti sovittelijan avustuksella.

Edellä tarkoitetaan:

1) riita-asialla sellaista siviili- tai kauppaoikeudellista asiaa, jossa sovinto on sallittu;

2) sovittelijalla sovitteluun koulutettua henkilöä, joka hoitaa sovittelutehtäviä joko yksityisesti tai sovittelupalveluja tarjoavan organisaation palveluksessa;

3) sovinnolla tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehtyä kirjallista sopimusta, jonka riita-asian osapuolet ovat allekirjoittaneet ja jonka sovittelija on allekirjoituksellaan vahvistanut.

Huomioita:

Tuomioistuimen ulkopuolinen sovintomenettely on hyvin vapaamuotoista. Laissa puhutaan jäsennellystä menettelystä, mutta sekään ei tarkoita, että menettelyn on oltava esimerkiksi jonkun instituution sääntöjen mukaista tai ennalta määriteltyä.7

Sovittelu mukautuu osapuolten tarpeisiin.

1) Riita-asia -määritelmän ulkopuolelle rajautuvat asiat, joista sopiminen edellyttää viranomaisen myötävaikutusta. Lisäksi mm. työoikeudellisten asioiden osalta tulee olla tarkkana, että Suomen lain mukaan asiasta voidaan sopia.

2) Sovittelijasta lisää artikkelissa: Millainen henkilö soveltuu sovittelijaksi?

3) Sovintosopimuksen on oltava kirjallinen jotta se voidaan vahvisaa täytäntöönpanokelpoiseksi käräjäoikeudessa.

4. Sovittelusäännöt ja niiden vertailu

Sovittelusäännöt Suomessa voidaan jakaa karkeasti kahtia: tuomioistuimessa tapahtuvaan sovitteluun ja tuomioistuimen ulkopuolella tapahtuvaan sovitteluun. Pääsääntöisesti riitoja voidaan sovitella kummassa vain, mutta jotkut asiat voidaan sovitella ainoastaan tuomioistuimessa. Yritysten riidat ovat yleensä siviilioikeudellisia, joten sovittelu voi tapahtua tuomioistuimessa tai sen ulkopuolella. Tässä keskitytään ulkopuoliseen sovitteluun.

Sovintomenettely voidaan järjestää hyvin vapaasti, mutta menettelyn tueksi on myös muutamia sääntöjä Suomessa:

– Yksityinen sovittelu, jota ohjaa ainoastaan sovittelulain säännökset.
Asianajaliiton sovintomenettelysäännöt
Keskuskauppakamarin sovittelusäännöt

a. Sovittelu tuomioistuimen ulkopuolella

Yksityinen

 

Asiat: Siviili- tai kauppaoikeudellinen asiaa, jossa sovinto on sallittu.8

Laki: Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa, erityisesti 3. luku.

***

Muoto: Sovittelun aloittamisesta täytyy olla yhteisymmärrys. Sovittelu on vapaaehtoista kaikille osapuolille.

Aloitus: Osapuolet ottavat yhteyttä valitsemaansa yksityiseen sovittelijaan.

Sovittelija: Sovitteluun koulutettu henkilö 9

Sovittelijan valitsee: Osapuolet yhdessä.

***

Menettely: Se, että menettelyn olisi oltava jäsennelty, ei tarkoita sitä, että menettelyssä olisi noudatettava ennalta säänneltyä yksityiskohtaista kaavaa. – -Yksin menettelyn monimuotoisuus ei tarkoittaisi sitä, ettei sovittelu olisi jäsenneltyä.10

Asiamiesten käyttö: Sallittu.

Asiantuntijoiden käyttö: Jos niin on sovittu.

Sovintoesitys: Sovittelija voi tehdä sovintoesityksen, jos osapuolet sitä yhdessä pyytävät, mutta sovintoesitys ei saa olla osapuolia sitova.11

Sovintosopimuksen vahvistaminen: Kirjallinen sopimus, jonka riita-asian osapuolet ovat allekirjoittaneet ja jonka sovittelija on allekirjoituksellaan vahvistanut, voidaan vahvistaa tuomioistuimessa.12

***

Kustannuksista: Jokainen vastaa lähtökohtaisesti omista kustannuksistaan sekä sovittelijan palkkiosta ja kuluista yhdessä. Yksityisen sovittelijan palkkioon pystyy yleensä vaikuttamaan paljon ennen sovittelua ja sen laskutapa voi vaihdella, mm. tavoite- tai tuntiperusteisesti.

Asianajajaliitto

 

Asiat: ”Liike-elämään ja työsuhteisiin liittyvissä riita-asioissa”, mutta myös muissa siviilioikeudellisessa asioissa.

Säännöt: Sovintomenettelysäännöt ja hyvä asianajajatapa.

***

Muoto: Sovintomenettelylauseke tai sopimus sääntöjen mukaisesta sovittelusta13

Aloitus: Pyyntö sovittelulautakunnalle tai kääntymällä nimetyn sovittelijan puoleen.14

Sovittelija: Asianajajaliiton asianajaja. Koulutuksen käyneet asianajajat on merkitty sovittelijaluetteloon.

Sovittelijan valitsee: Asianosaiset tai sovittelulautakunta ehdottaa asianosaisten pyynnöstä.15

***

Menettely: Menettelyn kulkua ei ole yksityiskohtaisesti säännelty. Se voidaan järjestää kunkin tilanteen olosuhteiden edellyttämällä tavalla.”

Asiamiesten käyttö: Sallittu

Asiantuntijoiden käyttö: Sallittu osapuolten suostumuksin.

Sovintoesitys: Asianosaisten suostumuksella sovittelija voi antaa riitakysymyksen todennäköisestä ratkaisusta arvion tai tehdä asianosaisille sovintoesityksen.16

Luottamuksellisuus: Mm. asianosaiset eivät saa vedota sovintomenettelyn ulkopuolella mihinkään sovinnon aikaansaamiseksi tehtyyn ehdotukseen, toisen asianosaisen myöntämiseen tai sovittelijan sovintomenettelyn aikana tekemään kannanottoon.17

Sovintosopimuksen vahvistaminen: Tuomioistuin voi vahvistaa sovinnon.18

***

Kustannuksista: Sovintomenettelyn alkaessa sovittelijan tulee selvittää asianosaisille palkkionsa veloitusperusteet.19 Jos en ole täysin erehtynyt, niin Asianajajaliitto ei peri hallintomaksua.

Keskuskauppakamari

 

Asiat: Liike-elämän riitojen sovittelu

Säännöt: Sovittelusäännöt

***

Muoto: Sovittelun mallilauseke20 sopimuksessa, mutta myös sovittavissa riidan jo synnyttyä.

Aloitus: Hakemus sovittelun aloittamiseksi Keskuskauppakamarin välimieslautakunnalle.

Sovittelija: Puolueeton kolmas osapuoli.

Sovittelijan valitsee: Asianosaiset yhdessä tai välimieslautakunta määrää, jos ei yhdessä nimetty sovittelijaa.21

***

Menettely: ”Sovittelusäännöt sääntelevät sovittelua vain kevyesti, jotta asianosaisten ja sovittelijan on mahdollista joustavasti muokata menettely sopimaan kuhunkin tilanteeseen.”

Asiamiesten käyttö: Sallittu

Asiantuntijoiden käyttö: Sallittu kaikkien, ml. sovittelijan, suostumuksella.

Sovintospimuksen vahvistaminen: Sovittelijaa voidaan esittää välimieheksi ja sovittelija välimiehenä vahvistaa sovinnon välitystuomiolla.22 Tuomioistuinkin voi vahvistaa sovinnon.23

Luottamuksellisuus: Sovittelu ja sen lopputulos sekä sovittelun aikana annetut tai saadut lausumat tai tiedot salassa.24

***

Kustannuksista: Sovittelijan palkkio, sovittelijan matka- ja muut vastaavat kulut ja lautakunnan hallinnointimaksu ja menettelystä lautakunnalle aiheutuneet kulut.25

b. Tuomioistuimessa

Tuomioistuinsovittelu

 

Asiat: Riita-asiat ja riitaisen hakemusasiat.

Säännöt: Laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa, erityisesti 2. luku.

***

Muoto: Vapaa, mutta ennen valmistelun päättymistä. Jos asia ei ole vielä tuomioistuimessa käsiteltävänä, niin kirjallisesta hakemuksesta.

Aloitus: Osapuolen tai osapuolten hakemuksesta. Yleensä käytännössä tuomari tiedustelee asiaa ennen käsittelyä.

Sovittelija: Käsittelevän tuomioistuimen tuomari. Hakemuksessa voidaan pyytää tietyn tuomarin määräämistä.

Sovittelijan valitsee: Tuomioistuin.

***

Menettely: Sovittelija päättää osapuolten kanssa neuvoteltuaan.

Asiamiesten käyttö: Sallittu

Luottamuksellisuus: Sovittelija tai sovittelijan avustaja ei saa ilmaista mitä hän tehtävässään on saanut tietää soviteltavasta asiasta, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan tietojen ilmaisemiseen tai laissa muuta säädetä.

Sovintoesitys: Osapuolten pyynnöstä tai suostumuksella sovittelija voi tehdä ehdotuksen asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi.

Sovintosopimuksen vahvistaminen: Tuomioistuinsovittelussa tehdyn sovinnon vahvistamiseen ja sovintoon sovelletaan vastaavasti, mitä laissa säädetään sovinnosta oikeudenkäynnissä.

***

Kustannuksista: Osapuoli vastaa tuomioistuinsovittelusta hänelle aiheutuneista kustannuksista itse. Laissa on myös tarkentavia määräyksiä.

Tuomioistuinsovittelu on tässä lähinnä vertailun vuoksi, vaikka sitä voi toki käyttää myös yritysten välisten riitojen sovitteluun.

5. Kysymyksiä sovinnon vahvistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi

Sovittelun huonona puolena on ennen nähty sen lopputulos. Tarkemmin sovintosopimus eli sopimus. Kun juridinen riita yleensä alkaa sopimusrikkomuksesta, mikä estää jo kerran sopimusta rikkonutta rikkomasta myös sovintosopimuksen ehtoja?26 Mahdollisuus pyytää sovinnon vahvistamista täytäntöönpanokelpoiseksi tuomioistuimessa on vastaus tähän ongelmaan — se antaa takeet siitä, että sovinnon lopputulos pitää.

Hakemuksen voivat tehdä sovinnon osapuolet yhdessä taikka yksi tai useampi osapuoli muiden osapuolten nimenomaisella suostumuksella. Hakemuksessa on ilmoitettava hakijan pyyntö sovinnon vahvistamiseksi sekä millä perusteella tuomioistuin on toimivaltainen, jos toimivalta ei muutoin ilmene hakemuksesta tai siihen liitetyistä asiakirjoista. Hakemuksessa on lisäksi soveltuvin osin ilmoitettava oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 2 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetut tiedot.27

Alla joitakin keskeisiä käytännön kysymyksiä täytäntöönpanosta Suomessa.

 

Hakemus

Suomalaisen tuomioistuimen ulkopuoliseen sovittelumenettelyyn sovelletaan lakia riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamista yleisissä tuomioistuimissa. Keskeisin soveltuva luku on kolmas luku; tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehdyn sovinnon vahvistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi.

 

Laissa siis säännellään ainoastaan täytäntöönpanoa – ei sovintomenettelyn kulkua. Lakia sovelletaan Suomessa sovitellussa riita-asiassa tehdyn sovinnon vahvistamiseen siitä riippumatta, onko soviteltava riita-asia ollut luonteeltaan kansainvälinen vai ei.

 

Lakia sovelletaan myös Euroopan Unionin jäsenvaltioissa (paitsi Tanska) järjestettyyn tuomioistuimen ulkopuoliseen sovitteluun, joka koskee rajat ylittävää riitaa.

Käräjäoikeus vahvistaa tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehdyn sovinnon tai sen osan täytäntöönpanokelpoiseksi. Sovinto voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiirissä sovinnon osapuolella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka.

 

Jos kenelläkään osapuolella ei ole kotipaikkaa tai vakituista asuinpaikkaa Suomessa, toimivaltainen tuomioistuin on Helsingin käräjäoikeus.

Ei. Sovintosopimus voidaan vahvistaa täytäntöönpanokelpoiseksi kokonaan tai osittain. Vahvistetun osan tulee olla täytäntöönpanokelpoinen eli sovinnon on käytännössä oltava ulosottoviranomaisen pantavissa täytäntöön.

 

Sovinto voi sisältää seikkoja, jotka eivät ole ulosottokaaren säännösten perusteella pantavissa täytäntöön — näitä ei haeta vahvistettaviksi tuomioistuimessa. Todella simppeli esimerkki on anteeksipyyntö, jonka osapuolet voivat sopia toisen tekevän. Sitä ei voida täytäntöönpanna tuomioistuimen kautta. Sovinto voi sisältää muutakin kuin rahaa.

Täytäntöönpanohakemus on kirjallinen. Tarvittavat dokumentit ovat:

 

1) sovintosopimus,

 

2) käännös sovintosopimuksesta suomeksi tai ruotsiksi, jos se on laadittu jollakin muulla kielellä,

 

3) jos vain yksi osapuoli tekee hakemuksen, muiden sovinnon osapuolten kirjallinen suostumus sovinnon vahvistamiseen tulee liittää mukaan,

 

4) jäljennös sovittelua koskevasta kirjallisesta sopimuksesta tai selvitys siitä, että sovintomenettely on ollut lain mukainen eli jäsennelty menettely.

 

5) Tarvittaessa selvitystä siitä, että sovittelija on lain edellyttämällä tavalla koulutettu. Jos sovittelijana toiminut henkilö on useita vuosia hoitanut sovittelutehtäviä, hänen ei yleensä tarvitsisi erikseen osoittaa osallistumista muodolliseen koulutukseen ollakseen sovittelija. Jos kysymys on sovinnosta, joka on tehty toisessa jäsenvaltiossa tai sovittelijasta, joka tarjoaa palvelujaan yksityisesti, tulisi asianmukainen todistus tai vastaava asiakirja liittää sovinnon vahvistamista koskevaan hakemukseen. 28

Jos sovintosopimusta ei ole kirjoitettu kummallakaan virallisella kielellä, tulee käännös toimittaa tuomioistuimeen. Tuomioistuin voi tehdä tästä poikkeuksen ja yleensä esimerkiksi englanninkielisiä dokumentteja ei ole erikseen tarvinnut kääntää suomeksi tai ruotsiksi. Kysy tuomioistuimesta.

Menettely käräjäoikeudessa

Ei välttämättä, mutta ei siitä haittaakaan ole.

 

Sovinto syntyy, kun osapuolet ovat yhteistyökykyisiä. Yleensä yhdessä löytyviä ratkaisuja halutaan kunnioittaa. Sovintosopimus sitoo aivan kuten muutkin sopimukset ja yleensä niiden tekemiseen on panostettu ja tästä johtuen niitä noudatetaan. Sovinnon vahvistaminen täytäntöönpanokelpoiseksi voi olla rutiinimenettely, hyvä lisä ja ylimääräinen turva osapuolelle.

Ei, mutta periaatteessa voidaan. Laissa ei ole säännöstä asiaan osallisten kuulemisesta.

 

Hakemukseen tulee jo liittää kaikkien kirjallinen suostumus, jos hakemusta ei ole tehty yhdessä, joten syytä kuulemiseen ei välttämättä ole.

Sovintomenettelyä säännellään vähän, koska osapuolille haluataan antaa mahdollisimman vapaat kädet sopia omat riitansa haluamallaan tavalla. Seuraavissa tapauksissa sovintoa ei täytäntöönpanna:

 

A. Sovinto on lain vastainen

mm.

– Sovinnon ei tarvitse perustua lakiin, mutta se ei voi olla lain vastainen. Sovinnon ei siis täydy olla se mitä juridisesti olisi ns. ”oikein”. Kaikkien osapuolten tulee kuitenkin nimenomaisesti hyväksyä sovinto.
– Sovittelija tekee asiantuntijana päätöksiä tai ratkaisusuosituksia.
– Jos kysymys on toisessa jäsenvaltiossa tehdystä sovinnosta, sovinnon lainvastaisuutta tai kohtuuttomuutta olisi ensisijaisesti arvioitava sovintosopimukseen sovellettavan lain mukaan. Sopimukseen sovellettava laki määräytyisi kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien säännösten perusteella.29

 

B. Sovinto on selvästi kohtuuton

 

C. Sovinto loukkaa sivullisen oikeutta

Voi. Tuomioistuimen ulkopuolisessa sovittelussa tehdyn sovinnon täytäntöönpanokelpoiseksi vahvistamista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta hovioikeudesta.

 

Sovinnon vahvistamista täytäntöönpanokelpoiseksi koskevaan päätökseen voi hakea muutosta sekä hakemuksen tehnyt hakija että muut sovinnon osapuolet.

6. Tuomioistuinsovittelu

Tuomioistuinsovittelulla tarkoitetaan erityistä sovintomenettelyä, joka järjestetään ainoastaan tuomioistuimessa — käytännössä yleensä käräjäoikeudessa ja joskus hovioikeudessa. Sovittelijana toimii ammattituomari, joka ei kuitenkaan sovittelijana toimiessaan ratkaise asiaa, vaan osapuolten täytyy löytää heille soveltuva ratkaisu. Sovittelijana toimiva tuomari on puolueeton.

Lisätietoja mm. oikeusministeriö: Riidan sovittelu tuomioistuimessa. Lisäksi Ylen artikkelit tuomioistuinsovittelusta: 1, 2. Kannattaa myös ottaa huomioon, että psykologin ja tuomarin näkemykset tuomioistuinsovittelusta eroavat ja miettiä ymmärtääkö sovittelun ja oikeudenkäynnin eron.

Tulkintoja:

Korkein oikeus 2018:55 // Sovitteluistunnon jatkuminen.

Rovaniemen HO 2017:2 // Milloin todistelukustannukset voivat tulla korvattavaksi valtion varoista, jos on myönnetty oikeusapua.

7. Viimeisimmät artikkelit: Sovintomenettely