';

Internet, legal design ja asiantuntijat

Rakkaat vanhemmat tieteenharjoittajat,
viime vuonna istuin lounaalla eläköityneen tuomarin kanssa. Jossain ranskalaisten ja kahvin välissä puhe kääntyi sosiaaliseen mediaan ja kaivoin ipadin esille, jotta hän pystyi hieman räpeltämään twitter-tililläni. Hän esitti pari käytännön ongelmaa, joihin oli törmännyt. Minä ohitin ongelmat toteamalla, ettei sosiaaliseen mediaan kannata liittyä. Tieto- ja mainosmäärä on niin massiivinen, että vaatii työtä saada algoritmit puskemaan kiinnostavaa sisältöä.

Kotimatkalla muistin, että hän oli aiemmin maininnut samoja ongelmia. Kävin pienen kehityskeskustelun itseni kanssa ja tuli siihen tulokseen, että minusta ei ole mitään hyötyä. Tässä siis tarkempi kirjoitus aiheesta yhdistettynä juriikkaan.

Poikkeuksellisesti olen rakentanut tämän tekstin siten, että aloitan lyhyellä historian kertauksella. Tämän jälkeen jokainen seuraava luku pyrkii aina vastaamaan edellisen luvun esiin nostamaan uuteen ongelmaan.

 

1. Some vs. omat sivut

GeoCities

Ala-asteella teimme ensimmäisen nettisivumme neljän tytön kanssa nettiin. Tämä oli 1990-luvun loppupuolella. Pojat naureskelivat englanninkielisille Oscar-puheillemme, mutta on kyllä totta ettei englantia osattu. Estonia upposi 90-luvulla, poliisin ja insinöörien Estonia-animaatiot olivat ensimmäisiä visuaalisia härpäkkeitä mitä muistan.

GeoCities näyttää samalta kuin Turun hovioikeuden intranet tänään. Eikä se ole huono asia. Palvelu oli tietyllä tavalla yksinkertainen ja helppokäyttöinen. Kaikki HTML-koodi täytyi opetella itse, eikä todellakaan ollut valmiita kuvia ja värikarttoja. Nykyään nuorille kaikki on suunniteltu valmiiksi. Instagramin käyttäjäkokemus on yksinkertainen, jotta liittyminen olisi helppoa.

GeoCitiesin jälkeen tuli Mese. Mesen jälkeen tuli Myspace. Joku käytti jossain välissä irc-galleriaa. Myspacen kanssa samaan aikaan oli Multiply kuville. Multiplyn jälkeen tuli Facebook.

 

Facebook

Vuonna 2007 poikaystäväni opiskeli Edinburghin yliopistossa ja hän ylipuhui minut hankkimaan Facebook-tilin. Facebook syntyi alunperin Harvardin kampuksella ja levisi ensimmäisenä englanninkielisiin yliopistoihin, joten se oli rantautunut Skotlannin pääkaupunkiin nopeasti. Silloin aikoinaan ihmiset puhuivat tästä Markista, joka oli jättänyt koodausopinnot kesken Harvardissa ja kehittänyt sivuston. Nykyään ihmiset mainitsevat sen, että Mark itseasiassa jätti psykologian opinnot kesken.

Psykologia. Voidaanko pysähtyä tähän hetkeksi ja olettaa, että kaikessa mitä tästä eteenpäin tapahtuu sosiaalisessa mediassa (ja analogisesti internetissä) johtuu psykologiasta? Jos et maksa sosiaalisen median käytöstä, olet se tuote? Viime vuonna Facebook lanseerasi oman appin 6-vuotiaille.

Olen ollut palvelussa 11 vuotta. Ensimmäisen kerran laitoin profiilini tauolle oli 2011. Ainut syy miksi olen edelleen palvelussa on mannertenväliset puhelut. Juridiikan ala ei oikeastaan löytänyt Facebookia ollenkaan.

 

Omat kotisivut

Omaan kiinteistöön netissä kannattaa panostaa juuri siitä syystä, että se on ainut asia mihin oikeasti voi itse vaikuttaa. Näihin asioihin et voi vaikuttaa sosiaalisessa mediassa:

1. Tekijänoikeudet. Todennäköisesti luovut oikeuksistasi, kun jaat kuvasi ja tekstisi.

2. Alusta. Koko järjestelmä on rakennettu niin, että mahdollisimman moni osaa sitä käyttää. Mahdollisuus vaikuttaa ulkoasuun perustuu ainoastaan kuviin.

3. Joudut maksamaan omasta työstäsi. Kerää seuraajat ja seuraavaksi tulee ilmoitus, että maksaa postata näille seuraajille.

4. Algoritmi yllättää. Muutoksista ei tiedä tai niistä ei kerrota. Altistut mainoksille mahdollisimman paljon, tämä syö sitä sisältöä, mikä sinua kiinnostaisi. Sama tapahtuu seuraajillesi.

Millainen olisi sitten laadukas kokonaisuus? Koska laadustahan me puhutaan, kun puhumme asiantuntijoista.

2. Laadukas kokonaisuus

Suurin ongelma mitä nettiin kirjoitetuissa juridisessa teksteissä on niiden muoto: teksti. Miksi? Netissä surffaaminen ei ole sama asia kuin kirjan tai lehden lukeminen.

Kokonaisuuden pyhä kolminaisuus:

Kuvassa ”asetelmalla” tarkoitetaan ulkoasua tai niitä teknisiä valintoja, joilla kokonaisuudesta tehdään ymmärrettävämpi. Monesti asetelma on jo valmiina: monet valmiit blogialustat, markkinointitoimiston tekemät nettisivut ja some-yhteisöt asettaa tiukat ehdot sille mitä ulkoasullisesti voidaan tehdä.

Kuvat voivat tarkoittaa valokuvia, videoita tai kuvioita. Tässä muutamia visuaalisia kirjoituksia, joita käytin näiden nettisivujen inspiraationa:

– The New York Times: Snow Fall
Los Angeles Times: A runaway energy is costing California billions
BBC: The secret lives of young IS fighters

Nyrkkisääntö: tekstille, kuville ja ulkoasulle pitäisi käyttää tasaisesti yhtä suuri osa suunnitteluun varatusta ajasta.

Hyvässä tekstissä tai artikkelissa ei ole enää kysymys pelkästään erinomaisesta teksti-osuudesta — tosiasia on ettei pitkä teksti enää kannusta lukemaan. Suomalaisten lehtien verkkojulkaisuista sen hyvin näkee: samat säännöt eivät päde verkossa ja paperilehdessä.

Mutta mikä parasta, verkko antaa paljon enemmän vaihtoehtoja tiedon muodolle.

3. Legal Design

Miten viime vuonna pinnalla ollut legal design teoriassa eroaa hyvästä nettikirjoituksesta?

Internet

Legal design

Ajatuksellisesti eroa ei mielestäni ole. Paperi versioon ei edelleenkään saa videota printattua, mutta kuinka suuri osa juridisesta muotoilusta lopulta päätyy printtiversioon tai tarvitaanko videota kaikessa?

Mutta olennaisempi kysymys on: mihin juristeja tarvitaan? Seuraavassa suurin sudenkuoppa.

4. Tekniset taidot

Ensinnäkin teknisten taitojen puute estää tehokkaan ja kehittyvän dialogin asetelman ja varsinaisen tekstin välillä. Näiden omien kirjoitusteni osalta asetelma ja teksti käy jatkuvaa keskustelua keskenään. Jos en osaisi vaadittavia minimitaitoja asetelman osalta ei tästä tuli yhtään mitään.

Kiusoittelin leikkimielisesti oikeusministeriön kustannuksella.


Mutta oikeasti minua jäi vaivaamaan se, että täytän tänä vuonna kolmekymmentä, joka parhaimmillaan tarkoittaa, että minulla voi hyvinkin olla 20 vuoden kokemus Wordin käytöstä. Vuosi 2018 ei ole se vuosi milloin haluan työkaluni olevan MS Word. Ei todellakaan. Onneksi en ole tuomari.

Jos työntekijä maksaa työnantajalle n. 1,45-kertaisesti palkkansa verran, niin miksi korkeapalkkaisia juristeja pitäisi pistää kaivamaan sellaisia tietoja, jotka ei muutu tai muuttuu hitaasti (= lait)? Nappia painamalla asiakkaan tiedot ja lakipykälän sisältö, kii-tos!

Toiseksi teknisten taitojen puute saattaa saada juristit näyttämään kapeakatseisilta ja syrjiviltä. Esimerkki:

Naisprofessori tviittaa hyvän kommentin, joka saa pari sataa tykkäystä ja ei yhtään kommenttia. Keski-ikäinen miesjuristi retviittaa lyhyen ”hyväksyn tämän viestin” -tyyppisen kommentin, joka ei lisää alkuperäiseen tviittiin mitään. Kaksi muuta keski-ikäistä miesjuristia kommentoi hyväksyntään hyväksyntäänsä, mutta ei alkuperäiseen viestiin. Gallup oikkarien keskuudessa osoittaa, että jokainen vähintään ymmärtää missä ongelma on ja muutama osaa nimetä ongelman termillä. Osa nostaa esille kysymyksen miksei osattu klikata alkuperäiseen tviittiin ja kommentoitu sitä? Kiinnostun, koska olen tavannut kaksi kolmesta miesjuristista, enkä kumpaakaan kuvailisi oikeassa elämässä seksistisiksi. Kaikki kolme esimiesasemassa.

Kaikki arvoihin perustuvat toteamukset kannattaa varmaan sihdata itseensä mahdollisesti kohdistuvien ennakkoluulojen läpi. Olen selvästi huono esimerkki tästä, koska naisena alitajuntainen oletus on, että minun täytyisi olla kiltti, kollektiivinen ja ajaa jotain yhteistä asiaa oman etuni kustannuksella. Ja täällä olen silti jakamassa tätäkin sisältöä.

Seuraavassa osassa miksi arvoilla on väliä.

5. Arvot ja juristien maineenhallinta

Kaikkeen viestintään liittyen juristien tietysti kannattaa uskoa omaan erehtymättömyyteensä. Juristi ei erehdy, ei näytä mitään tunteita koskaan, eikä tee inhimillisiä virheitä. Juristi on aina oikeassa.

 

5.1 The Notorious RBG

Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden tuomarin Ruth Bader Ginsburgin brändi on jotain äärettömän eriskummallista.

Itse pidän hänestä kahdesta syystä:

-Kuka tahansa juristi, joka nukahtaa poliitikkojen puheiden aikana, on lähellä minun sydäntäni. RBG nukkui Obaman State of the Union puheen aikana. Neljänä eri vuonna.
– Kyky olla hyvissä väleissä ihmisten kanssa, jotka ovat täysin eri mieltä. Hänen paras ystävänsä tuomioistuimessa oli Antonin Scalia, joka oli konservatiivinen, katolinen + republikaanien valitsema tuomari. He olivat erimieltä mm. kuolemantuomiosta ja abortista.

RBG:n nykyinen maine lähti lentoon pari vuotta sitten, kun oikeustieteen opiskelija luki vanhoja oikeuden päätöksiä ja suuttui. Yleensä RBG oli kärkkäästi eri mieltä. Opiskelija perusti blogin nimeltä The Notorious RBG.

Vitsi on siinä, että RBG on fyysisesti hyvin pieni, mutta mielipiteet ovat isoja. Lempinimi tulee räppäri The Notorious B.I.G mukaan. Notorious tarkoittaa pahamaineista. RBG on ylpeä siitä, että hän ja The Notorious B.I.G ovat molemmat kotoisin Brooklynistä.

Ei välttämättä kannata hankkia tatuointia tuomarista, mutta ota huomioon, että The Notorious RBG on korkeimman oikeuden ainut ihmisoikeustuomari.

 

5.2 Asianajaja Lisa Bloom

Seuraavassa on asianajaja Lisa Bloomin varsin mielenkiintoinen, ekslusiivinen haastattelu. Taustalle Bloomin työura:

31 vuotta: edustaa vähemmistöjä
2017: edustaa Harvey Weinsteiniä (outs) + saa kirjastaan elokuvadiilin Weinsteinilta (2 x outs)

The View on vanha keskusteluohjelma, jonka pysyvät juontajat edustavat kattavasti eri arvoja, ammatteja ja molempia puolueita.

Juontajat ovat vasemmalta koomikko Joy Behar, toimittaja Sara Haines, juristi Sunny Hostin, (vieras: asianajaja Lisa Bloom) ja poliittinen kommentaattori Meghan McCain. Kun Meghan viittaa klipissä omaan ”kuuluisaan vanhempaansa”, hän tarkoittaa Arizonan entistä senaattoria John McCainiä.

Sunny Hostin on klipin tärkein juontaja. Hän istuu keskellä. Katsojan kannattaa ottaa huomioon, että Sunny on toiminut aiemmin erittäin menestyksekkäästi syyttäjänä.

Ainakin yhden kysymyksen kohdalla Sunny ja Lisa hyppii salassapitovelvoitteiden harmaalla alueella.

Kokonaisuutena 10 minuutin haastatteluun on saatu paljon.

5.3 Tuomari Kristine Eidsvik

Vuosi ei alkanut vahvasti kanadalaiselle tuomarille Kristine Eidsvikille, joka toimii tämän lukuvuoden vastaavana tuomarina (judge-in-residence) Calgaryn yliopistossa. Hän meni muutama viikko sitten pitämään luentoa yliopistolle neuvottelusta ja sovittelusta.

4.1. Tuomari lipsauttaa luennolla mm. että hänestä on epämukavaa mennä ”huoneeseen, joka on täynnä isoja, tummia ihmisiä”.

*hän käytti englanninkielistä sanaa uncomfortable, joka voi viitata turvallisuuteen ottaen huomioon, että kysymyksessä oli vaihtoehtoiseen (= vähemmän viralliseen) riidanratkaisuun liittyvä luento.

Useista opiskelijoista kommentti oli rasistinen ja siitä valitettiin dekaanille. Dekaani soitti tuomarin seuraavaksi päiväksi pyytämään anteeksi.

5.1. Tuomari oli häpeissään, totesi ettei olisi pitänyt sanoa mitään tuollaista ja kiitti opiskelijoita palautteesta: ”Yritän olla hyvin sensitiivinen työssäni ja eläessäni, mutta olen ihminen ja selvästi kaukana täydellisyydestä. Mutta tämä ei ole mikään tekosyy.”

Kommentti herätti kysymyksiä mm. vähemmistöön kuuluvilta opiskelijoilta.

Tuomioistuin, jossa tuomari työskentelee, kommentoi sen ymmärtävän kyseessä olleen inhimillisen erehdyksen, muttei myöskään hyväksy kommenttia.

Yliopisto nosti esille kysymyksen alitajuntaisista ennakkoasenteista.

Lopulta tuomari erosi positiostaan yliopistolla.

12.1. Yliopiston henkilökunta kirjoitti kannustuskirjeen opiskelijoille.

 

Lopputulos

Arvot ovat tärkeä pohja keskustelulle. Helsingin Sanomien artikkelissa PR-asiantuntija tuo hyvin esille, että keskustelussa on lopulta kysymys rajoista. Artikkeli on sellainen, että se kannattaa ottaa haltuun. Mukavaa, että tälläisiä asiantuntijoita löytyy Suomesta.

Mutta onko arvot ainoat kiinnostavat asiat?

6. Kiinnostavuus ja analytiikka

Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että informatiiviset, hauskat ja hyväntuuliset postaukset jyräävät.

Kiinnostavuus ja sen mittaus on ehkä nykyajan suurimpia ongelmia. Jos kritisoin markkinoijia, viittaan yleensä siihen etteivät he ymmärrä juristien liiketoimintaa. Kysymys on siitä se mitä näkyy ulospäin, ei välttämättä vastaa samaa kuin todellisuus.

Vime vuonna bongasin LinkedIn-virrasta artikkelin, jonka olisin halunnut lukea. Se oli ison asianajotoimiston artikkeli, joka näkyi minulle sen jälkeen, kun joku tuttuni oli siitä tykännyt. Klikkasin linkkiä ja se vei toimiston error-sivulle. En enää jaksanut etsiä erikseen artikkelia ja suljin sivun. LinkedIn-linkissä näkyi, että artikkelista oli tykätty lähemmäs neljäkymmentä kertaa. Yksikään näistä tykkääjistä ei selvästikkään ollut klikannut linkkiä auki, joten avasin kiinnostuksesta tykkääjälistan ja mitä sieltä löytyi? Suurin osa tykkääjistä oli toimiston omia työntekijöitä. Jos joku oma työntekijä olisi linkkiä klikannut, niin aika helposti olisi voinut myös kirjoittaa toimiston IT-nörtille lyhyen viestin virheestä.

Tämä on aika hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu, kun asetetaan tykkäysten ja jakojen määrä tavoitellun lopputuloksen edelle. Ehkäpä tavoite oli saada lisää kävijöitä nettisivuille — ja kai error-sivu tavoitteen täyttää?

Analytiikalla viitataan dataan, jota käyttäjistä nettisivut keräävät. Evästeet on tiedostoja, joiden avulla tätä dataa kerätään. Kaikki evästeiden tuottama data ei ole tarpeellista. Analytiikalla voi mitata todellista kiinnostusta, mutta mikä on oikeastaan olennaista ja mikä psykologisia ansoja?

Bongaa kaksi nuolta:

Punainen nuoli = psykologinen ansa käyttäjälle eli minulle

Oranssi nuoli = todellinen analytiikka per tviitti

Mielenkiintoista tässä punaisessa twitter-datassa on ettei numero tipu koskaan alle neljän numeron — mutta perässä olevat sanat vaihtuvat. Jos päiväkohtainen data tippuisi alle tuhannen, niin ”päivä” muuttuu ”viikoksi”. Olen skeptinen ja sanon, että twitter yrittää mindfuckata minut uskomaan, että olen tärkeä.

Katsotaan oranssia dataa.

Huisin hauska vitsini:

Linkki tähän blogiin:

Ensinnäkin, ”toiminnat” voi tarkoittaa aika paljon toimintoja, joista osa kuullostaa minulle epäloogisiltä tai päällekkäisille. Tämän oikeanpuolimmainen ”toiminta” pitää sisällään n. 140 klikkausta blogiini. Datana tämä on paljon arvokkaampaa kuin ”twiittisi keräsivät 4 000 näyttökertaa”.

Toiseksi twitterissä on 18,6% suomalaisista, mutta kuinka moni on oikeasti aktiivinen? Ja onko ulkomaalaisia asiakkaita kuinka realistista tavoittaa?

Johtopäätöksenä haluan sanoa, että realismi sosiaalisen median käytössä asiantuntijatyön promoamiseen säästää resursseja.

En suosittele twitteriä ensisijaiseksi kanavaksi. Twitter on hyvä keskusteluun oikeuden sisällöstä, nopeaan kommunikaation ja tärkeimpänä: oikeustieteellisten henkilökunnan ajatusten stalkkaamiseen.

***

Uskottavin data tulee Googlelta (analytics). Mutta siihenkin liittyy ongelmia, joista merkittävin on Googlen oma lähes monopolinen asema.

Analytiikan paras hyöty on siinä, että sen avulla voi parantaa käyttäjäkokemusta. Ensimmäisen 2-3 kk seurasin analytiikkaa sen verran, että näin jos joku päätyi error-sivulle tai muutoin joku polku tai linkki oli rikki.

Ehkä vuoden kuluttua voi olla järkevää vilkaista uudestaan millaiset aiheet ovat olleet kiinnostavia, mutta tämän enempää en pysty nyt jakamaan huomioita juridiikan kiinnostavuudesta — viidessä kuukaudessa ei kerry tarpeeksi materiaalia.

Toisessa blogissani, joka oli kaupallinen, oli n. 6 000 näyttöä kuukaudessa (markkinoiden koko n. 300 miljoonaa, mutta hyvin pieni kuluttajakohderyhmä). Asiantuntijatyö ei kilpaile samassa luokassa, eikä analogisesti kannata soveltaa samoja teesejä kuin perinteisessä markkinoinnissa.

7. Inspiraatio + kuinka löytää näkökulmia viidakossa

Inspiraatio tulee käyttämällä aisteja. Ja Internet yksinään antaa paljon luettavaa ja nähtävää — joten kuinka löytää kiinnostavia, ammatillisia ja ajankohtaisia näkökulmia?

Veikeä vuoden parhaimmat -artikkeli oli helppo koota, koska…

Inbox zero

Tuomiot ja suurin osa pitkistä artikkeleista löytyy suoraan sähköpostistani. Olen käyttänyt inbox zero -metodia varmaan n. 8-10 vuotta.

Käytännössä tarkistan sähköpostin muutaman kerran päivässä ja tavoitteena on tyhjä sähkoposti. Postiin vastaa, delegoi, sen tuhoaa, arkistoi tai tekee vaadittavat toimenpiteet. Aamukahvin kanssa voi nopeasti vilkaista uudet kirjoitukset tai tuomiot — ja valita siitä mitä haluaa lukea.

Laskut maksaa sinä päivänä, kun ne tulee sähköpostiin. Olen kyllä jo niin vanha kettu tämän järjestelmän kanssa, että pari laskua voi roikkua laatikossa, jos en jaksa niitä heti maksaa.

Minulla on delete-näppäin addiktio. Tuomioiden tiivistelmistä näkee onko aihepiiri kiinnostuksiini kuuluva. Jos ei — delete!

Sama artikkelien kohdalla. Juristit tuottavat hyvin vähän mitään nettiin, joten sähköposti ei mene tukkoon. Jos blogiin ei voi helposti rekisteröityä, käytän blogtrott-palvelua, joka ei ole kaunis, mutta hoitaa homman. Se on yksinkertainen: ilmoita sähköposti ja blogi tai virta, mistä haluat kopion sähköpostiin.

– Jos nyt vaikka haluaisi Itä-Suomen laitoksen blogin sisällön reaaliajassa itselleen, niin kopioi osoite yläriviltä blogtrottiin. Etusivun osoite toimii melkein kaikissa blogeissa.
– Oikeusministeriön hallintoalaan kuuluvien laitoksien RSS-feedit on siroteltu ympäri oikeus.fi -sivua, joten niitä joutuu etsimään. Ylipäätänsä koko nettisivu voisi olla yksikertaisemmin ja loogisemmin rakennettu.
– Myös joihinkin youtube -videoihin ja muihin medioihin voi käyttää samaa metodia.

Yksi hyvin tärkeä piirre inbox zerossa on muistaa poistua sellaisilta listoilta, jotka ei enää kiinnosta. Liian tiheät julkaisuvälit on pääsyy miksi en seuraa enää. Kolme sähköpostia yhdestä lähteestä päivässä on liikaa.

Minusta on helpoin käyttää keskitetysti sähköpostia, mutta suuri osa edellä mainituista artikkeleista on myös mahdollista saada reaaliaikaisesti eri appien kautta puhelimeen.

Itsehän ajattelin sulkea tämän ympyrän ja siirtyä takaisin Nokia 3310 elämään.

Lähteet

Kuvat

Mies salkun kanssa // Marten Bjork + Unsplash

Kiitoskortti // Aaron Burden + Unsplash

Emmi E. Lehtinen

Miss Emmi E. Lehtinen is a thesis writer at the University of Turku.